lauantai 11. heinäkuuta 2009

Iidan pussukat: An Tir ja Northshield

Iidalla oli teknisiä vaikeuksia, joten hänen pyynnöstään postaan seuraavan esittelyn siitä, kuinka An Tirin ja Northshieldin pussukat syntyivät:

Kahden sadepäivän tulos!

Molemmat pussit ovat kirjottu pellavalle muliinilangoin.
Kirjonnat ovat tehty erillisille tilkuille jotka on sitten ommeltu valmisiin pusseihin kiinni. Näin kirjontojen takapuolikin tuli suojattua rispaantumiselta.


Molemmissa kuviossa lähdin leikittelemään blogissa mainitulla periaatteella "jos se näyttää tietyltä väriltä, se on se väri." Leijonapussiin käytin taustaa kolmea eri keltaista, mutta keltaista kaikki tyynni. Kompassiin taas erisävyisiä hyvin vaaleita lankoja kuten vihreää,sinistä, harmaata ja punertavaa, jotka kuitenkin mustassa kankaassa ja varsinkin kynttilänvalossa/metrin päästä, ovatkin valkoisia!

Kompassipussin kompassiruusua piti hahmotella hetki, ja yritykseni oli eri värisillä valkoisilla esittää kompassin eri ilmansuuntia. Kaikesta laskemista huolimatta kävi sitenkin jokin fiba ja kolme sinistä sakaraa joita olin ajatellut "pääilmansuunnaksi" pitikin ahtaa tiiviimmin. Kuitenkin laitoin kompassin osoittimeksi ja pääilmansuunnanmerkiksi pohjoiseen kultaisen kruunun. (Tilkkua päärmätessä huomasin sen sittenkin olevan hiukan koilliseen kallellaan, mutta ei kerrota sitä kungattarille...)
Kompassi on vielä reunustettu hopealangalla, jonka arvion olevan kultalangan tavoin jotakin halpaa muovifoliolankaa, lieneekö niitä joskus ostettu jotakin jouluaskartelua varten.

Kompassipussista tuli valkoisen reunustuksen myötä vähän turhankin merimishenkinen ja maskuliininen, mutta toivottavasti miellyttää (ainahan kirjonnat voi irrottaa ja käyttää uudestaan!)

Leijonapussiin sen sijaan olen hyvin tyytyväinen, en ole aikoihin tehnyt yhtä suunniteltua taustaa. Yleensä harrastan ennemmin "meditaatiokirjontaa" jossa teen kuvion kerrallaan siten kuin tuntuu. (ei, en jaksanut blackwork-harjoitustani kahta tuntia pitempään...)

Pussukoiden tekeminen oli hauskaa ja rentouttavaa, jos vielä jokunen pussi täytyy tehdä, ja työjälkeni on kelpaavaa, ilmoitelkaa toki.


Kiittäen, Ida Juhanantytär

3 kommenttia:

  1. Hienoja! Tykkään tuosta ajatuksesta vaaleilla langoilla leikittelystä. Tulos on varmaan vielä hienompi kuin mitä kuvasta näkyy.

    Ymmärsinkö nyt oikein, että kirjot normaalisti vapaalla kädellä? Vau! Mä osaan kyllä kirjoa, mutta kuvion tekeminen/piirtäminen on mulle ihan kamalan vaikeaa. Tarvitsen varmaan sen keskiaikaisen taiteilijan maalaamaan kankaalle kuviot kirjottavaksi. Näissä pussukoissa ystäväni Photoshop teki kuviot annettuja malleja muokkaamalla ja kuvio siirtyi kankaalle vanhan ystäväni Hiilipaperin avustuksella. Kiitos vain hyville ystävilleni, ilman heitä olisin pulassa.

    Petronilla

    VastaaPoista
  2. Todella kauniita pusseja! Ja ihana ajatus tuo eri sävyillä leikittely! Mieluusti saa tehdä lisää pusseja... ;)

    VastaaPoista
  3. Heipä taasen!

    Myönnän kirjovani enmemmän vapaalla kädellä, erityisesti kasvi/eläinaiheita joissa yksityiskohdilla voi vaikuttaa kuviohin kohtuullisen paljon. Teen kuitenkin näitä kirjontoja enemmänkin mundisvaatteisiini kuin aikalaispukuihin. Haaveilen välillä oppivani itsehillintää kylliksi blackworktöihin, mutta toistaiseksi näin ei käynyt. Ihailen niitä vain vierestä.
    Yleensä en piirrä kuviota juuri lainkaan kankaaseen, tai sitten vain hyvin summittaisesti Tästä-tähän periaatteella. Sitten harsin yhdellä langalla kuvion ääriviivat esiin ja alan vasta sitten täyttää ja korostaa haluamini pistoin oikeaa työtä.
    Pistovalikoimani on yhtä onnettoman epätekninen kuin itse työtapani, laakapisto, pykäpisto ja jonkinmoinen muurahaisenpolku.. empä ole niidenkään nimiä oppinut. *nolo*

    Puhtaasti kirjonta on minulle vain rentoutumista. Lainaan kirjastosta äänikirjoja tai koko sarjan jotakin dvd:tä ja annan pyöriä niin kauan kuin levyjä riittää.
    En ajattele pariin tuntiin mitään ja revin etusormesta nahkat neulanpäihin... Suurimmat näin tehdyt työt lienevät siskoni Katarinan muinoinen alusmekko "vaahteramekko" jonka selkäpuolelle kirjoin useita melko luonnollisia vaahteranlehtiä liukuvärjätyillä langoilla, sekä Paronitar Saarenon Katariinan helvari johon kirjoin pieniä viljalyhteitä miltei koko miehustan täyteen.(siihenkö se tyhmä kultalanka tulikin ostettua?)

    Rakastan värejä, ja niillä leikkimistä. En ole tullut siirtyneeksi muliinilangoista silkiin vaan kartuttelen yhä huomaamattani lanarasiaani uusilla väreillä näillä halvoilla j hauskoilla langoilla. ehkä sitten joskus isona.

    terveisin Iida

    VastaaPoista